Eläintarha: uhka vai mahdollisuus?
Tiesin sen olevan huono idea ja sitten kuitenkin teimme sen: Menimme eläin puistoon.
Hiihtolomalla ideat olivat vähissä ja kuitenkin jotain olisi suotavaa tehdä, joten vastoin vaistojani me suuntasimme Ähtäriin katsomaan aitauksissa ja häkeissä eläviä eläimiä.
Ensin tuijotimme Panda talossa tänne lennätettyjä pandoja, syömässä tänne lennätettyä bambua ja minä mietin että miksi ihmeessä ne delfiinit piti lähettää pois kaikesta niille tutusta mutta tämä oli ok?
10 minuutin päästä kuopus kyllästyi. Ja niin minäkin.
Pandatalosta matkajatkui itse eläinpuiston puolelle. Eli pihalle ja kohti metsää.
Vaihdoimme huolestuneen katseen mieheni kanssa ohittaessamme kyltin, jossa kerrottiin kierroksen olevan n.3.7km pitkä. Kuten olen kertonut, kuopuksen käsityksen mukaan jalat ovat koristeet ja hänen ylhäisyyttään pitäisi kannella paikasta toiseen, hänen heilutellessa ah niin arvokkaita koipiansa ilmassa.
Öh, mitähän tästäkin tulee, ajattelin ja lähdin kulkemaan kohti lupausta susista, ketuista, karhuista, lumileopardille ja ahmoista ( joista mitään näistä emme nähneet ).
Ähtärin eläinpuiston aitaukset ovat suuria ja luonnonmukaisia, mikä on tietysti mahtavaa.. ja sitten ei-niin-mahtavaa. Sillä sinne luonnonmukaisuuteen pääsee piiloon harmittavan helposti. Joten näimme, susien selät ja ketun korvan edellä mainituista eläimistä. Peuroja ja hirviä näimme senkin edestä.. Sekä sitten niitä lintuja.
Lintutalon edustalla tunsin jo käden tarttuvan kurkkuni ympärille ja viimeistään ensimmäisen häkin kohdalla olin antaa ylen. Pöllö lensi seitsemän metrin matkan seuraavalle oksalle jääden siihen tuijottamaan hänelle heitettyjä kuolluita tipuja ja minä mietin että sitä pidempää reissua ei tuo koukkunokka tule koskaan tekemään. Lapset olivat puolestaan innoissaan: Hedwig!
Joo, jippii.
Ilvesten häkin kohdalla ilahduin hieman. Siellähän oli eläimiä. Ja ne liikkuivat. Yksi ilves käveli edestakaisin häkin viertä ahdistuneen oloisena. Toinen tuijotti meitä kuin pienimminen olisi maukaskin paisti ja kolmas oli kerännyt aikamoisen kinoksen lunta päälleen maatessaan hievahtamatta kevyessä lumisateessa.
Ei. Minusta ei ole tähän. Kuopus alkoi natista. Ainuttakaan " Oooh " tai " Wau " lausahdusta emme olleet kuulleet. Sitä useammin kuintekin alkio kuulumaan natiseva " Mä en jaksa enää! " napinaa viereltäni ja kieltämättä. Minä ymmärsin.
Kun viimein olimme viimein nähneet lumileopardin ja ahman aitaukset ( mutta emme itse asukkaita ) olimme melkein perillä. Vielä oli edessä kuitenkin kotieläin piha lampaineen, hevosineen ja lehmineen. Mutta kaikki innostus oli meistä jo kuorittu pois.
Lampaat tulivat rapsutettaviksi, samoin poni ja lehmä haisi juuri niin lehmältä kuin vain lehmä voi haista. Terve vain, katselemme täältä kauempaa.
Mitä siis tästä kaikesta voi päätellä?
Ainakin sen että liput ovat naurettavan hintaiset. Tyhjien häkkien näkemisestä koko perheen voimin tuli lippujen hinnaksi noin 90€. Jestas.
Makkaran paisto ja lämmin mehu tarjoilu laavulla hirviaitauksen edessä oli mukava yllätys ( joskin hirviä emme nähneet sillä he makasivat tiheän aidan takana), mutta tämä tarjoilu taisi liittyä vahvasti hiihtoloman ajankohtaan.
Päällimmäiseksi jäi kuitenkin tämä:
Minä en pärjää eläinpuistossa.
Ja tätä parjatessani töissä minulle huomautettiin että jos säälin eläinpuiston eläimiä on minun syytä alkaa säälimään myös maatalouseläimiä.
Hmm.. ja voi ei. Tiedän jo nyt että tämä karkaa käsistä ja pahasti ( koska kaikki aina karkaa, tästä voi lukea kuinka innostun kaikesta ).
Päädyn itäsuomeen pitämään omaa luomutilaa. Asun jossain tiipiin tyylisessä kyhäelmässä ( joka tuskin pitää vettä ) ja askartelen itse lapsille helmitaulut kotikouluun ja pidän luonnon-omat-yritit-opastus kierroksia pienestä maksusta. Pukeudun koivuntuohi töppösiin ja omistan muutaman lampaan, koska vaatteet.. Niin, että voi ja ei. Mutta lämpimästi tervetuloa sitten joskus.
Alkuun tämä kuitenkin johtaa vain seuraavien asioiden selvitykseen:
Mikä on eettisin kanamuna ( luomu, lattia, virike vai piha )?
Mistä tulee onnellisimman lehmän maitotuotteet?
Mistä tulee onnellisin teuraskana ja -lehmä?
Yhdestä on selvyys: onnellisin kala on ongittu kala ( tai ei se enää silloin ole onnellinen... ).
Meille ei tule ikinä onnellisia kaloja.