Maria Johansdotter
Sulje silmäsi ja kuvittele... ei kun, ei. Älä sulje mitään. Et näe lukea jos sen teet.
Mutta aseta aivosi sellaiseen asentoon että pystyt tutustumaan henkilöön joka on elänyt noin 150 vuotta sitten. Hän on Maria, syntynyt ja elänyt Etelä-Pohjanmaalla, Isokyrössä, josta elämä on kulkeutunut hänet avioliiton myötä Ylistaroon, pieneen Hanhikosken kylään.
Minun kuvitelmissa hänellä on paksut rusket hiukset, jotka kihartuvat latvoista. Yllään hänellä on musta mekko, jonka kaulus hankaa leukaa ja kaulaa, mutta siitä ei saa välittää. Saatika valittaa. Hänellä on kapeat kasvot, mutta korkeat poskipäät, vihreät silmät, tummat ripset ja pieni suppu suu. Hän on ujo, mutta päättäväinen. Elämän suhteen nöyrä ja luottavainen. Mutta tietysti: valinta on vapaa. Sinä saat kuvitella hänet juuri sellaiseksi kuin haluat. Sillä kuvia minulla ei ole antaa.
Ensin faktat tiskiin:
Hän on Maria Johansdotter synytynyt 15.9.1839 Isokyrössä, Ulvilan kylässä, Sippolan talossa vanhemmilleen Johan ja Sofia ( Ladva - Sippola ). Maria on perheen kymmenestä lapsesta vanhin elossa oleva lapsi. Hänen isosiskonsa kuoli viiden ikäisenä. Kaikista perheen lapsista aikuisiksi kasvoi viisi.
Maria avioituu Thomas Isaksonin kanssa. Pari muuttaa Thomasin kotitilalle Ylistaron Hanhikoskelle. Käsitykseni mukaan tila on suuri, näin olen päätellyt renkien ja piikojen lukumäärästä. Sen tarkempaa tietoa en ole tilasta hakenut.
Pariskunnalle siunaantuu neljä lasta:
Maria Sofia Thomansdotter 10.5.1858
Isak Thomansson 10.3.1861
Johan Thomansson 10.3.1864
Thoman Thomansson 3.5.1867
1860-luvun jälkeen nälkä kuritti Suomea milloin yhtenäisenä rintamana, milloin paikallisesti. Vuodet 1866- 1868 tunnetaan suurina nälkävuosina. Nälkä ja siihen liittyvät taudit koituivat yli 150 000 ihmisen kohtaloksi ( lukumäärä riippuu lähteestä, joissain lähteissä puhutaan 200 000 ).
Vuoden 1866 kesä oli sateinen, runsaat sateet mädättivät juurekset maahan ja kaatoivat viljan peltoihin. Ensimmäinen hallayö koettiin elokuun alussa. Kylvö oli saatu eloitettua myöhässä, vielä toukokuussa oli peltoja peittänyt lumipeite. Kaikki tämä yhdistettynä johtivat siihen ettei satoa juurikaan saatu korjattua.
" Viljaa jaettiin käsitöitä, airoja, villoja, lankoja, ruoteita, lankkuja, vasikannahkoja ja lampaannahkoja vastaan. Kun ruokavarastot loppuivat, suurten väkijoukkojen oli lähdettävä Pohjois- ja Itä-Suomesta kerjuulle pysyäkseen hengissä. " kertoo wikipedia.
Samaan aikaan astui voimaan myös viinankotipolton kieltävä laki. Virallinen perustelu oli raittiusaate, mutta todellisuudessa kysymys oli viljan saatavuudesta. Talonpojat ansaitsivat enemmän polttamalla viljan viinaksi kuin myymällä sen jauhettavaksi.
Nämä vuodet koettelivat myös Marian perhettä. Pojat Isak ja Johan kuolivat viikon välein toisistaan punatautiin elokuussa 1867.
Heidän isänsä viisi kuukautta myöhemmin tammikuussa 1868. Perheen nuorin lapsi ,Thomas, oli kahdeksan kuukauden ikäinen.
Marian oli palattava lapsiensa, Maria Sofian ja Thomaksen, kanssa kotitilalleen Isokyröön. Tällä välin Marian oma isä on kuollut ja hänen äitinsä on mennyt uusiin naimisiin. Maria ei jää kotitilalleen asumaan mutta elättää itsensä " itsellisenä " samalla kylällä.
Hän saa kaksi avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta:
Eveliina Mariasdotter 18.8.1870
Johan Evald 25.1.1874
Tähän loppuvat interwebin kirkonkirjojen tiedot Mariasta. Joku päivä suuntaan kirjastoon ja etsin hänet jälleen käsiini. Katson missä vietti viimeiset vuotensa. Minne lapset lähtivät. Maria Sofian löysin Orismalasta piikana v.1875. Mutta muiden lapsien kohtalo on vielä selvittämättä.
Minun draaman tajuuni Marian tarina iskee kuin kuuma veitsi voihin. Minä näen hänet istumassa miehensä kuolin vuoteen vierellä. Pelon sydämessään ja surun joka on häntä painanut poikien kuolemasta asti.
Minä näen hänet kotipihallaan, kaksi lasta mukanaan ja ymmärrys että hänen täytyy oppia elättämään itsensä. Kuulen hänen huokaisun, huolesta täyttyneen voihkauksen, hänen huomatessaan olevansa raskaana jälleen ja häpeän joka painaa hänen päätään.
Voi tietysti olla että tarina oli aivan toinen:
Kenties Thomas olikin sika. Vaimoaan hakkaava juoppo ja Maria tanssi polkkaa riemuissaan tämän hiipuessa kuolinvuoteellaan. Nähdessään kuolinvuoteella hänen pakoreittinsä helvetistä jossa oli koko aikuisikänsä elänyt.
Voi olla että Maria lähtee kotitalostaan ja on onnellinen ja iloinen pystyessään itse elättämäään itsensä ja lapsensa. Ehkei hänen päänsä painunut mihinkään, vaan nousi ylväänä pystyyn. Ehkä hän oli rautaa ja terästä. Iloa ja riemua.
Koska totuushan on; Minä en tiedä. Voin vain arvuutella. Ja väritellä juuri sen mukaan kuin huvittaa.
