My Day ( tapahtuipa eräänä keskiviikkona ) 

Sukelletaan tuiki tavalliseen Keskiviikoon jolloin minulla sattuu olemaan semi iltavuoro. Se tarkoittaa minun oletetaan olevan, ja olenkin, työpaikalla 11 -19. 

Heräämme lasten kanssa klo.7.30. puoliso on laittanut esikoiselle aamiaisen valmiiksi ja herättelee suloista takkutukkaa peittojen alta. Tyttö on kaikkea muuta kuin suloinen käytökseltään aamuisin ja olen ilomielin lahjoittanut tämän taistelun miehelle joka osaa suhtautua aamu kiukkuun paremmin kuin minä. Hän pystyy samaistumaan esikoisen aamuahdistukseen vaivatta.

7.45 mies lähtee töihin

8.05 tajuamme että lapsen kypärä on auton takaluukussa ja auto tietysti miehen työpaikan pihassa. Tänään on luistelua, eikä koulussa luistella ilman kypärää.

Mies lähtee ajamaan takaisin

8.20 kypärä saapuu eteiseen

8.22 koululta tulee viesti: luistelu peruttu

8.30 lapsi lähtee kouluun.

Minä teen itselleni ja kuopukselle aamupalaa. Laitan eväät, soitan isälleni ja laitan pyykkejä kaappiin. Meikkaan ja siivoilen innottomasti. Soitan äidilleni. Kuopus leikkii rauhassa, luojan kiitos!

9.30 alan pyydystämään kuopusta vaatteiden pukemista ja hampaiden harjausta varten. Saatamme riidellä hieman. Aika paljonkin. Kuopus on mestari viivyttelijä, jankkaaja ja täysin periksi antamaton tahto nainen. 
Hänestä tulee varmasti jotain mahtavaa ja hänen polkunsa kaareutuu minne hän tahtoo, mutta näin arkiaamuina vähempikin riittäisi. Kun kyseessä kuitenkin on vain hampaiden pesu.

9.50 lipsautan että Disneyn prinsessat ovat satua, eivätkä edes Walt Disneyn satua vaan varastettuja satuja. Kuopus kysyy mistä tiedän tämän ja tämä johtaa keskusteluun lähdekritiikistä. Jopa minä pyörittelen itselleni silmiä.

10.00 lisää sukkadeaamaa. naurettava riita villasukista. Miksi minä lähden näihin tappeluihin mukaan? Pitäisi olla enemmän aikuinen.

10.20 pääsemme pihalle. Vedän lapsen pulkalla päiväkodille ja luovutan osaaviin käsiin. 

Kävelen töihin, pihalla on -20 ja iphone kertoo sen tuntuvan iholla: -26. Olen samaa mieltä. Naamastani näkyvät tasan silmät marssiessani huppupäässä kirpeässä pakkasilmassa. Mutta minä pidän siitä silti. Auringosta ja äänikirjasta ja kävelystä.

10.55 lähetän viestin töihin että myöhästyn muutaman minuutin ja Haen jotain makeaa töihin. Kukaan ei laita pahakseen myöhästymistä.

11.05 - 19.00 Erinäisiä vaiheita ja tunteita. Myös peruspuurtamista.

19.00 Puoliso hakee minut ja tiputtaa kyydistä kotipihalle, onneksi hän pysäyttää ensin auton. Mies suuntaa harrastukseensa ja minä kotiin.

Minä kylvetän lapset ja itseni, siivoan päivän jäljet, valmistan huomisen eväät, kysyn kuulemiset ja pidän sylissä niin paljon kun ehdin. Katan lapsille iltapalan ja peittelen sänkyyn.

21.10 Mies palaa kotiin ja pussaa vielä muksut jotka eivät halua nukahtaa, sen sijaan he haluavat:
kutitusta, rapsutusta, hivelyä, silitystä, vettä, toisen unilelun, toisen peiton, tyynyn paremmin ja kertovat kuorossa että heitä pelottaa suunnilleen aivan kaikki.

22.00 Nukahdan sohvalle. 

Toim huom. Tänään meillä ei pyörinyt mikään kone, tänään meillä ei tehty ruokaa, tänään kukaan ei harrastanut mitään ( siis lapsista ) ja kuitenkin päivä oli täysi.