Päivä retki Pietarsaareen
Syksy tulee. Tahdoimme niin tai emme ja perheen skeittaus-harrastuksen vuoksi kesän menettäminen tuntuu tänä vuonna erityisen inhottavalta. Joudumme tyytymään halliin koko kylmän, pimeän talven ajaksi. Puhumattakaan koronasta joka jälleen nostaa päätään.
Mies oli puhunut jo muutaman viikon ajan että päivä reissu Pietarsaaren lähistöllä sijaitsevaan betonipuistoon (Skeittipuisto Grubbo, Pedersören jäähallin vierellä ) pitäisi tehdä pian ennen kun kylmät ilmat todella iskevät.
Lauantaina olimme aamupäivästä olleet Seinäjoen skeittihallilla mimmiskeitissä ja sen jälkeen ladanneet akkuja päiväunien muodossa. Illalla olimme käyneet shoppailemassa ideaparkissa ja tuijottaneet elokuvaa silmät ristissä loppu illan. Akut oli siis ladattu ja sunnuntai aamuna päätimme pakata kamat kasaan ja lähteä reissuun.
Evääksi latasin kylmälaukkuun keitettyjä kanamunia, porkkanalettuja, luumutomaatteja, leipää ja pussismoothieta sekä lihapullia. Termariin kuumaa vettä ja teen valmistus välineet mukaan. Paperia ja lisä vaatteita reppuun ja menoksi.
Matka taittui aurinkoisessa säässä perille noin tunnissa. Vaikka puolisoni meinasi tuskastua letkeeseen meininkiini ratin takana ( lue: en ohita kuin ohituskaistalla tai traktorin / puimurin takana junnatessani ).
Skeittasimme betonipuistossa reippaat neljä tuntia. Välillä eväitä syöden ja henkeä vetäen. Nauttien kauniista ilmasta ja letkeestä meiningistä. Minä rikoin polveni, hakkasin dekillä nilkkani mustiksi ja seuraavat päivät olin lähes liikunta kyvytön, sillä skeittaus jos mikä on loistavaa reisitreeniä.
Olimme pysähtyneet kyseisellä paikalla keväällä ja jatkaneet silloin matkaamme Pietarsaareen. Päätimme tehdä samoin myös tällä kertaa.
Pietarsaari ei ole kummallekkaan meistä mitenkään tuttu kaupunki. Pappani oli asunut siellä joskus lapsena tai nuorena ja viimeksi olimme yhdistäneet skeittausreissuun tarpeeni löytää pappani vanhempien hauta ( jäi löytämättä ). Tällä kertaa en halunnut lähteä uusimaan sitä savottaa, vaan suuntasimme suoraan Rosenlundin Pappilaan. Olimme käynneet Pappilan puutarhassa niin ikään keväällä. Silloin karu ja vasta kasvuun valmistautuva puutarha oli nyt jo luovuttamassa vihreyttään tältä vuotta.
Ehdottomasti käymme katsomassa paikan ensi kesänä. Se kun taitaa olla vuoden kohokohta puutarhan näkökulmasta.
Haimme take-away kahvit ja pussillisen karkkia huoltsikalta ja lähdimme vielä tutustumaaan kotimatkan varrella ( tai niin luulimme ) olevaan Storsandiin. Paikka oli ihana! Sinne on päästävä ensi kesänä viltin ja kirjan kanssa, voi olla että otan myös perheen mukaan. Mutta lapsien vahtiminen jää miehelle, itse aion tuijottaa horisonttia. Jostain luin että vierellä oleva pikkuhiekka ( Lillsand ) olisi oikeasti suurempi, mutta emme lähteneet ottamaan väitteestä tällä kertaa selvää.
Tietysti kuopus nukahti paluumatkalla autoon. Tietysti olimme laiminlyöneet päivällisen ja tottakai pääsimme nukkumaan aivan liian myöhään. Eikä sillä ollut tuon taivaallista merkitystä. Sillä päivä oli ollut mitä ihanin.
Pietarsaari on jo saanut meistä vakituisen vierailijan. Ensikesänä varmasti jäämme yöksi asti. En malta odottaa mitä tarjottavaa on kaupugilla joka nopealla vilkaisullakin lumoaa vierailijansa.
Ps. Kylmälaukkukin ilmoitti että tämä on kesän viimeinen retki ja hajoitti vetoketjunsa. Selvä. Näin olkoon. Syksy on ihan oikeasti täällä ja vahvasti.
Nyt ovat jo luvanneet lunta. En pysy mukana.