Synttäreiden esisynttärit
Toim. huom. Teksti on kirjoitettu paniikin valtaamassa hetkessä, juuri sen jälkeen kun foreca oli kertonut että lasten kaverisynttäripäivänä sataa kaatamalla ( ja vaikka sivusto oli näyttänyt mitä sattuu koko viikon, jostain syystä aistin sen olevan nyt aivan tosissaan ).
Hei, muistatteko kun oltiin kakaroita ja synttäreitä varten leivottiin kakku, mansikka täytesellainen ja keitettiin kahvia. Lapsille oli mehukattia, sitä hedelmäsekoitusta ( jota saatoin, tai en saattanut, käyttää teininä lantrinkina, eivätkä meidän lapset ole koskaan sitä maistaneet koska äiti voi oksentaa pelkästä etiketin näkemisestä..). Pöytään kannettiin synttäreillä karnevaali keksejä ( mansikan makuiset: Nam, kahvin makuiset: YÖK, nykyään toisinpäin ) ja ehkä vohvelikeksejä, makuna: vanilija.
Aikuiset joivat kahvia ja juttelivat, lapset leikkivät.
Niin minä sen muistan. Niin meillä oli ja varmasti aika monessa kodissa.
Nyt varoituksen sana. Siirrymme 80-luvulta tähän päivään että tärähtää ja seuraava varoitus on otettava tosissaan:
Mitä ikinä teet, älä, toistan ÄLÄ, mene pinterestiin katsomaan vihjeitä ja vinkkejä lasten synttäreitä varten. Se johtaa kyyneliin, Believe me.
Koska:
Aivan, ei ihan perus Jaanoille ja Pirkoille. Ei ainakaan minulle.
Ensin on siis kaverisynttärit ja meillä nämä ovat ensimmäiset. Esikoinen täyttää 7-vuotta ja kuopus 5. Seuraavalla viikolla on synttärit numero 2, niillä kestitetään sukulaiset. You know all this. Jo tämä ottaa päähän. Mikä juttu tämä on? Miksi menin sopimaan näin? Minä kun niin tykkään leipoa ja siivoaminen, se se vasta sieluani ravitseekin ( ironiaa ). Olisin voinut sopia että sukulaiset tulevat aamupäivästä, kaverit iltapäivästä, mutta en tehnyt niin. Koska eivät muutkaan tee niin. Ensi vuonna teen. Aivan varmasti. Tämä kahtena eri päivänä juhliminen on sulaa hulluutta.
Näin eräässä storyssa pätkän äidistä, joka kertoi että hänen lapsensa kaverisynttärit olivat alkamassa. Heillä oli teemana: Star Wars ja hän oli juhlissa Prinsessa Leila! Siis nutturoineen päivineen! Enkä tienyt itkeäkö vain nauraa. Näin sieluni silmin kuinka väkertäisin omia karvojani siisteille nutturoille, eri puolelle päätä, samalle korkeudelle ja itkisin samalla verta. Huutaisin kuin palosireeni, kiroaisin mieheni, lapseni ja äitini. Peruisin synttärit ainakin viidesti. Minä itkisin, lapset itkisivät, mies olisi raivoissaan. Kumpikaan lapsista ei haluaisi olla Luke Skywalker tai Yoda.
Minulta kysyttiin ainakin kymmenisen kertaa, mikä on synttäreiden teema. No, syntymäpäivä ja sen juhliminen. En totta vieköön ala tilaamaan krääsää netistä kuukautta aiemmin, maksamaan leipurille kakusta joka on leivottu yksisarvisen muotoon tai etsimään kutsuja joissa on sateenkaari sopivassa kulmassa. Ja vieraat pitäisi lahjoa. Teeman mukaan.
En. Kes. Tä.
Uskon että on olemassa heimo joka tästä kaikesta nauttii. En vain ole koskaan tavannut ainuttakaan heistä. Olen tavannut kyllä äitejä ( toim.huom. AINA äitejä ) jotka stressaavat juhlia, ohjelmaa, tarjottavia, teemoja, siivoamista ja vaatteita ja mitä-kuulkaa-ne-muut-ajattelivat.
" Pirkko-Petterin synttäreille oli tilattu tuhkimo ja lumikki ja Kalle-Kaijan synttäreillä oli pomppulinna " Niin. Ihmekö että ahdistaa.
Sain itseni aikamoisiin sfääreihin näiden ajatusten kanssa, kunnes rakas puolisoni kertoi minun olevan viimeistelyä vaille valmis suljetulle, jollen nyt lopettaisi hössöttämistä. ( Olin lähdössä ostamaan kahta telttaa minne lapset voisivat mennä viettämään synttäreitä, avain sanalla: pihalle ).
Mies istui kuopuksen kanssa keittiönlattialle ja teki kakun. Kaadeltiin irttarit kuppeihin ja lapset kattoivat pöydän. Jostain ( mistä ihmeestä ?) ilmestyi muutama koristekin. Saippuakuplat puhallettiin juhlan päätteeksi parvekkeelta.
Kaikilla oli mukavaa. Lapset leikkivät lasten huoneessa. Tarjottavaa oli yllinkyllin. Lahjat olivat mieluisia ja lomalaiset saivat nähdä kavereitaan. Se taisi olla parasta.
Ensi vuonna mennään samalla ohjeella. Mutta aloitetaan siivoaminen paria päivää ennemmin ja sukulaiset saavat tulla samana ( tai ehkä kuitenkin seuraaavana ) päivänä.