Viiniä keittiössä - Anna Gavalda

Rakastuin niin kuin sairastutaan. Haluamatta sitä, uskomatta siihen, vasten tahtoani ja voimatta estää sitä, ja sitten..." Hän rykäisi. "Ja sitten menetin hänet. Samalla tavoin."

Villasukat jalassa, viltin alla, sade ropisee ikkunaan. Vierellä pöydällä kuppi teetä ja kädessä hyvä kirja. Siinä syksyä parhaimmillaan. Syksy on täällä, vaikka kuinka kapinoisin joten tässä teille vinkkinä myös hyvä kirja:

Olen lukenut tämän kirjan varmasti kymmenisen kertaa. Joka kerta se on hieman eri. Kai koska minä olen hieman eri. Siitä on vuosia kun olen viimeksi kyseisen kirjan nostanut silmieni alle ja nyt sitä etsiessäni kauhistuin koska en löytänyt sitä mistään.

Parhaiten mieleeni on kuitenkin jäänyt kirjan kauniit lauseet. Ja syvä hämmennys ja ihmetys kirjan päätyttyä, miksi mikään ei olekaan niin yksinkertaista ja mustavalkoista.

Rakastin häntä enemmän kuin mitään. Enemmän kuin mitään... En tiennyt että niin paljon voi rakastaa... Tai ainakin luulin ettei minua ollut... ohjelmoitu rakastamaan sillä tavalla. 

Rauhallisia lukuhetkiä!