Unohdin jälleen rairuohon. Sitä ennen välikausi yllätti ( mikä on sinällään hassua että mainisin niin tapahtuvan jo kaksi viikkoa aiemmin.. kenen syy siis? ). Tämä on sitä meta-fucking-työtä josta kiljuttiin muutama vuosi sitten hyvinkin äänekkäästi. Se työ siis, mikä tapahtuu ( tai kohdallani ei tapahdu ilmeisesti ) pään sisällä, se työ mikä ei...
Sukelletaan tuiki tavalliseen Keskiviikoon jolloin minulla sattuu olemaan semi iltavuoro. Se tarkoittaa minun oletetaan olevan, ja olenkin, työpaikalla 11 -19.
Me olemme lukeneet lapsillemme aina. Iltasadut ovat kuuluneet jokaiseen iltaan ja päivisin ( etenkin kun lapset olivat pienempiä ja oltiin kotona ) kömmittiin sylitysten sängylle ja luettiin satu tai kaksi.
Lomat. Nuo omalla kohdalla varsin odotetut ja toivotut levon päivät ( ironiaa.. big time, odotetut kyllä.. levon päivät, ei niinkään ), ovat kaikkea muuta kuin, nyt kun perheessä on koululainen. Jestas mikä stressivyyhti purettavaksi.